Osallisuus ja vaikuttaminen kiinnostaa monia nuoria, olen siitä saletti.”

PS. Oli kiva jutella 🙂  <3 “

(nuoret Valmassa kevättalvella 2021)

Yhteiskunnassa ei ole tehty laajasti monitieteistä ja osallistavaa kanssatutkimusta ammattiin opiskelevien ja VALMA:n nuorten parissa siitä, miten nuoret näkevät itsensä sekä ymmärtävät osallisuuden, osallistumisen, vaikuttamisen ja yhteiskunnan kehityksen sekä paikkansa siinä. Aloitin tutkimuksen ammattiin opiskelevien nuorten parissa keväällä 2018. Olen tehnyt tutkimusta yli kahdensadan ammattiin opiskelevan nuoren kanssa viidellä eri paikkakunnalla Pirkanmaalla. Tämän vuoden helmikuussa käynnistyi JÄLKES-tutkimushankkeeni, jonka rahoittaa Helsingin Sanomain Säätiö ja pienellä summalla Björkqvist-rahasto Kangasalalta. Opiskelijat toimivat tutkimuksessani kanssatutkijoina. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimusta ei tehdä nuorista vaan nuorten kanssa, niin että tutkimuksen suuntaan ja muotoon vaikuttavat nuorten näkemykset ja halu toimia tutkijakumppanina heille sopivilla tavoilla.

JÄLKES-tutkimushankkeessa keskitytään ammattiin opiskelevien ja VALMA:n nuorten todellisuuskäsityksiin demokratiasta, osallistumisesta ja osallisuudesta ja vaikuttamisesta sekä siihen, miten, jos ollenkaan, ammattiin opiskelevien osallisuus, osallistuminen, demokratiakäsitykset ja vaikuttaminen näkyvät Helsingin Sanomissa, Aamulehdessä ja Pirkanmaan alueen paikallislehdissä vuosien 2010–2020 välisenä aikana. Lisäksi tutkitaan, miten ammattiin opiskelevat arvioivat heitä käsitteleviä, perinteisestä ja sosiaalisesta mediasta löytyviä, käsityksiä kriittisen medialukutaidon kautta. Tutkimushankkeessani löydetään ammattiin opiskelevien itse tuottamat jäljet, tarkastellaan kuuluvatko ammattiin opiskelevien jäljet eri medioissa ja yhteiskunnassa, ja miten, jos ollenkaan, ne kuuluvat.

VALMAN nuoret ovat kommentoineet monivuotista tutkimustani eri tavoin. He ovat kokeneet tutkimukseni, ja sen aikana esiin nousseet teemat, sekä vaikeaksi että mielenkiintoisiksi. Osaa nuorista jännitti osallistuminen kanssatutkijaksi. Osa nuorista koki, että tulin arvostelemaan heitä:
”Tää kysymys tuntuu testiltä.”

VALMA:laiset sanoivat, etteivät aikuiset ole kiinnostuneita ammattikoululaisista ja heidän ajatuksistaan. Tämä johti ajoittain varaukselliseen suhtautumiseen minuun ja tutkimukseeni. Tällöin olemme keskustelleet ja käyneet läpi nuorten ajatuksia, pelkoja ja epäilyksiä. Nämä tilanteet ovat herkkiä ja ne käydään läpi rauhallisesti nuorten ehdoilla. Herkkyys nousi esiin niin sanallisesti kuin kehollisesti. Hetkissä huomasi, miten nuoria jännitti ja miten sanoja haettiin. Kun molemminpuolinen luottamus oli saavutettu, kädet hikoilivat hieman vähemmän ja sanat alkoivat lentelemään monisäikeisesti pitkin pöytiä, seiniä ja lattiaa.  

Eräskin nuori kysyi minulta:
”Saanks mä oikeasti sanoo mitä mä ajatten?”

Kyllä. Jokaisessa keskustelussa olen kuullut saman narratiivin: olenko paikalla todellakin kuullakseni nuoria ja tehdäkseni yhteistyötä nuorten kanssa, vai ainoastaan arvostellakseni ja nauraa nuorille sekä heidän ajatuksilleen. Nämä keskustelut ovat kaikissa tapauksissa aukaisseet nuorten pelkotiloja. Lisäksi olen painottanut, että kanssatutkijuuteen osallistuminen on täysin vapaaehtoista ja anonyymia. Nuorilla on oikeus lopettaa yhteistyö minä hetkenä hyvänsä. Tähän mennessä kaikki kohtaamani ammattiin opiskelevat ja VALMA:n nuoret ovat osallistuneet tutkimukseeni. Osa on kertonut minulle seuraavaa:

“Ihan mielenkiintoista. Ei ole vissiin ennen kukaan tehnyt tätä. Tullut kysyy meidän keloja. Hyvältä vaikuttaa mun mielestä.”

“Yhteiskunta on vuosi vuodelta enemmän kiinnostunut nuorista. Koitetaan esim. kehittää tutkimuksia nuorista, niinkuin tämäkin. Tosi hyvä.”

“Kyl mä voin olla mukana, jos puhutaan englanniksi.”

Tutkimuksen aikana VALMAn nuoret kokivat, että yhteiskunnassa tulisi kuunnella nuoria laajasti.

“On hyvä idea, että mennään amiksiin. Ihan fakta, että näitä [teemoja] pitäisi miettiä. Vaikuttamista ja osallisuutta. Näitä pitäisi miettiä, jos ei mieti niin syy on se, että vielä ei kiinnosta”.

Nuoret valmalaiset ovat tuoneet tutkimukseen mukaan laajoja teemoja. Esimerkkejä näistä ovat rasismi, median yksipuolinen uutisointi, ilmastonmuutos, somekiusaaminen ja huostaanoton ongelmat. Nuoret kokivat, että vaikuttamiseen, kotiin ja turvallisuuteen sekä huostaanottoon liittyvissä asioissa heitä ei oteta mukaan. Nuoret sanoivat olevansa syrjäytettyjä myös heihin liittyvässä päätöksenteossa. Kuten eräs nuori näki, hänellä on kaikki hyvin, mutta oli huolissaan ystävistään:
“Lastensuojelua pitäisi muuttaa. Otetaan liian nopeasti huostaan. Huostaanotot sotkee nuorten elämää. Ei pilvenpoltosta pitäisi ottaa huostaan. Mun kavereita on otettu huostassa ja sit alkaa kierre. Jos mut olis otettu huostaan, niin sit olisin huonolla polulla. Mun kavereita on otettu huostaan ja nyt ne on linnassa ja nistejä. Ongelmat alkaa huostaanotosta ja kun annetaan tuomioita pilvenpoltosta. Ne tuomiot pahentavat asioita.”

Toinen nuori sanoi, että haluaisi olla aktiivinen yhteiskunnassa, muttei vielä tiennyt miten:
“Ois sinänäsä mahdollista vaikuttaa ja osallistua. Nooh ite en tiedä miten vaikuttaa, mutta varmasti jollain tapaa voisi. Ilmastonmuutos on sellainen asia mihin haluaisin vaikuttaa.  Kaikki nää eläimet ja merenasukkaat, niin ettei ne kuolis. Siihen olisi halua osallistua.”

Monet valmalaiset näkivät elämänsä positiivisena, vaikka he olivatkin ajoittain hyvin kriittisiä aikuisia ja yhteiskuntaa kohtaan. Moni odotti jo koronan jälkeistä elämää. Kaikki kanssatutkijat kokivat, että ammattikoulu ja VALMA on heille oikea paikka.

“Minusta on hyvä, että jos peruskoululaiset kiinnostuvat amiksesta, koska ainakin minulle tästä on jo ollut paljon hyötyä.”

“VALMA:ssa on hyvä olla. Olen saanut kavereita ensimmäisen kerran elämässäni. Mä kuulun joukkoon.”

Yhdenvertaisessa ja kestävässä yhteiskunnassa nuorten osallistumisoikeudet on turvattu useilla sopimuksilla ja lainsäädännöllä. Marinin hallitusohjelmassa nuorten osallistuminen on nostettu yhdeksi keskeiseksi teemaksi. Kuitenkin nuorten osallisuus ja osallistuminen on voi olla keskittynyttä ja ymmärrys näistä on pahimmillaan kapea. Kohtaamisten ja kanssatutkijuuden perusteella voin sanoa, että VALMAn opiskelijoita ei ole kuultu, mikä vahvistaa näkemystäni, että tutkimuksissa mennään nuorten luo, joiden luokse on aikaisemmin menty. Tutkimukseni aikana koen vahvasti, että olen VALMA:n opettajien lisäksi yksi ensimmäisistä aikuisista, joka aidosti kuuntelevat mitä valmalaisilla on sanottavana. Vastuu on suuri, että nuorten äänet välittyvät aidosti tutkimukseni kautta. Pidän mielessä, että tutkimukseni ei ole minua varten – teen tätä, jotta nuoret ja heidän näkemyksensä tulevat julki monitieteisen tutkimukseni avulla.

Tutkimuksessani mennään tunteiden ja sanojen taakse. Tutkin nuorten kanssa mistä heidän ajatuksensa kumpuavat. VALMAn opiskelijat ovat nostaneet esiin pelkoja, haluja ja omat moninaiset äänensä. Heitä voisi kuunnella tunteja. He ovat samalla pessimistisiä, pettyneitä ja vihaisia mutta myös positiivisia yhteiskuntaa kohtaan. Osa nuorista haluaa osallistua, mutta kokevat vahvaa näkymättömyyttä. Nuoret toivovat, että yhteiskunta tulisi kohtaamaan heidät.  Ammattikouluissa voidaan osaltaan pohtia nuorten äänien kuulumista ja kuulumisen esteitä. Mitä haasteita nuorten äänten kuulumisille löytyy? Pystyvätkö nuoret sanoittamaan osallistumisen esteitä? Pelottaako nuoria sanalliset esteet, kuten kielioppivirheet, vai onko koettu väheksyntä yksi syy? Itse olen huomannut, että osallisuutta, osallistumista ja demokratiakehitystä ei aina ymmärretä. Voisiko ratkaisuna tähän olla opetuksen kehittäminen niin, että nuorten kanssa käydään läpi vaikuttamisen ja yhteiskunnan perusteita nuorisolähtöisesti. Nuoria ei tule pakottaa institutionaalisen osallistumisen tiukkaan ja jopa tukahduttavaan aikuislähtöiseen muottiin. Heidän omaehtoista osallistumistaan on tuettava, jos ja kun he haluavat osallistua ja vaikuttaa. Tämän toteuttaminen vaatii aikaa ja halua edetä nuorten ehdoilla. Pyrin osaltani paikkaamaan tätä vajetta, niin että nuoret valmalaiset ovat toiminnan keskiössä. Minä tuon ainoastaan alustavat puitteet, kun vastaamme kysymyksiin kuten: miksi, kuka, milloin, kuinka, miksei, koska, miksi ei?

Voisiko tulevaisuus näyttäytyä, kaikesta huolimatta, positiivisena, kuten nuori valmalainen sanoi minulle kevättalvella 2021:

                   “Ihan sama kuka tulee lukemaan, niin voin sanoa, että kaikki on jossain kohtaa ok.” Niina Meriläinen (FT.)

Vieraileva tutkija,
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta,
Tampereen yliopisto
niina.merilainen@tuni.fi
Twitter: @niimerila , @JLKES1