Viimeiset pari kuukautta olemme eläneet koronaviruksen vuoksi varsin poikkeuksellisia aikoja, mikä on tuonut täysin uudenlaisen tilanteen myös oppilaitosmaailmaan. Etäopetukseen on siirrytty nopealla aikataululla, jonka myötä niin opettajilta kuin opiskelijoiltakin on vaadittu sopeutumista ja esimerkiksi uusien verkko-opetukseen ja yhteydenpitoon tarkoitettujen ohjelmien opettelua. Taustalla on ollut myös huoli omasta ja läheisten terveydestä, mikä omalta osaltaan on tuottanut lisätaakkaa opettajille. Erityisen haasteellista opetuksen järjestäminen on ollut tukea tarvitseville opiskelijoille, jotka tarvitsevat paljon ohjausta.  
  

AEO:n hallitus laati kyselyn, jossa kysyttiin miten vaativan erityisen tuen oppilaitoksissa opettajat ovat kokeneet etäopetuksen, sen onnistumiset ja haasteet sekä mitä opetuksessa on tehty toisin ja mitä opittu. Kysely lähetettiin sähköpostilla viikolla 18 ja vastauksia saatiin 38 kappaletta. Lämmin kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! 

MITÄ OLEN TEHNYT TOISIN? 

“Työnkuva on muuttunut epäselväksi. Työ tulee uniin ja on mielessä muutenkin koko ajan. Myös huoli siitä, miten kodeissa jaksetaan 24/7? Tukipalvelut ovat jäähyllä, koulusta ei voida auttaa, kun opetuksen tukihenkilöt on lomautettuja ja useimmat kodit eivät riskeeraakaan uusilla ihmiskontakteilla, vaikka niitä olisi saatavissakin. Kuitenkin ymmärrys siitä, että tämä tilanne koskee kaikkia, tuo vähän näkökulmaa. Ja aina voi pitää toivoa yllä, että tilanteisiin löytyy jokin ratkaisu ja syntyy jotain uutta!” 

 Kahden kuukauden etäopetuksen jälkeen moni opettajista kertoo, että etäopetus poikkesi huomattavasti lähiopetuksesta. Opetustahti oli normaalia rauhallisempi ja kertaustehtäviä oli paljon. Myös luovuutta on vaadittu, sillä opetusmateriaalien ja tehtävien on pitänyt olla ainakin osittain erilaisia kuin lähiopetuksessa. Teorian ja käytännön opetuksen suhde vaihteli opettajasta riippuen; osa vastaajista kertoi, että etäopetus oli lähes kokonaan teoriapainotteista, kun taas toiset kertoivat lisänneensä käytännön harjoitusten määrää esimerkiksi erilaisten kotitöiden avulla.  

Isona muutoksena pidettiin sitä, että nyt etäopetuksen aikana vanhempiin on pidetty yhteyttä säännöllisemmin. Lisäksi opiskelijoiden kanssa on keskusteltu aiempaa enemmän kahden kesken, mikä on ollut erityisesti etäopetuksessa merkityksellistä. Eräs vastaajista kertoi käyneensä myös poikkeuksellisesti tapaamassa Telma-opiskelijoita ja heidän perheitään heidän kotonaan, jotta pystyi riittävästi tukemaan opiskelijoita sekä vanhempia. 
 
Vaikka perheisiin oltiin aktiivisesti yhteydessä, yhteydenpito kollegoihin väheni huomattavasti, kun toisia ei enää tavannut ohimennen koulun käytävillä tai kahvihuoneissa. Vertaistuen merkitys korostui entisestään, kun sitä ei ollut niin helposti saatavilla. Kokousten ja muiden tapaamisten takia matkustelun poisjäämistä ei kuitenkaan pidetty negatiivisena, vaan etätapaamisiin siirtymistä toivottiin myös tulevaisuutta ajatellen. 

ONNISTUMISET 

On ollut hämmentävää huomata niiden tähtien nousu omassa ryhmässä, jotka ennenkin olivat vahvaa keskitasoa, mutta nyt etäaikana ovat nousseet aivan uudelle tasolle. “ 

Etäopetus on tuonut paljon onnistumisia ja uuden oppimista niin opettajille kuin opiskelijoillekin. Opettajat ovat kokeneet opiskelun sujuneen joidenkin opiskelijoiden osalta jopa paremmin kuin lähiopetuksessa, kun vastuun ja itsenäisyyden kasvun myötä myös motivaatio on lisääntynyt. Lisäksi vastaajat kertoivat, että yksilöllistä ohjausta on ollut helpompi antaa ja opiskelijat ovat kysyneet apua rohkeammin. Useat opettajat kertoivat yllättyneensä myös siitä, miten innokkaasti ja vastuullisesti moni opiskelija pyrki hoitamaan annetut tehtävät ja kuinka hyvin suurin osa oli oppinut yllättävänkin nopeasti käyttämään erilaisia viestintäsovelluksia sekä verkkoalustoja. 

“Erilaiset opiskelumahdollisuudet pitäisi ammatillisessa koulutuksessa olla käytössä jatkuvasti. Tämän vuoksi opiskelijoiden pitäisi opiskella tieto- ja viestintätekniikkaa heti opintojen alussa, jotta heillä olisi tähän tarvittavat tekniset taidot edes jollain tasolla tuttuja ja se mahdollistaisi opintojen myöhemmässä vaiheessa vaihtoehtoisten opiskelumahdollisuuksien hyödyntämisen esim. työelämäjaksojen yhteydessä. Tämä tietysti vaatii opetusresurssia. Opettajalla ei voi olla samaan aikaan ja samalla resurssilla opiskelijoita sekä lähiopetuksessa että etäopiskelussa.” 

Etäopetusjakson aikana oltiin opittu käyttämään erilaisia työelämässäkin käytettäviä työvälineitä, kuten PowerPoint, Word, Teams ja OneDrive. Opiskelijoista oli tullut esiin myös uusia puolia, kun kaikki saivat äänensä paremmin kuuluviin, eikä hiljaisemmat jääneet muiden varjoon. Yhtenä oivalluksena oli myös se, että WhatsApp on ollut kaikkein paras tapa tavoittaa opiskelijat nopeasti ja sitä aiotaan käyttää jatkossakin. Osalta opettajista nousi esiin toive, että etäopetusta olisi jatkossakin esimerkiksi muutaman kerran vuodessa, sillä se lisäisi opiskelijoiden valmiuksia käyttää erilaisia viestintäsovelluksia ja sen myötä auttaisi heitä saavuttamaan myös yhteiskunnan erilaisia verkossa olevia palveluja. 

Kyselyyn vastanneet erityisopettajat kertoivat oppineensa myös itse etäopetuksen aikana käyttämään esimerkiksi erilaisia viestintäsovelluksia, kuten Teamsia ja WhatsAppia, jonka myötä on lisääntynyt varmuus hyödyntää tietotekniikkaa opetuksen tukena. Lisäksi useampi opettajista oli löytänyt netistä paljon kiinnostavia verkko-opetusmateriaaleja, joihin ei ollut aiemmin ehtinyt tutustua. Moni vastaajista kertoikin ottavansa tietotekniikkaa ja verkkomateriaaleja rohkeammin käyttöön myös lähiopetuksessa.   


HAASTEET 


Kaikki vastaajat eivät kuitenkaan ole samaa mieltä opiskelijoiden aktivoinnin onnistumisesta, eikä etäopetus sujunut kellään täysin ongelmitta. Osa opettajista koki etäopetuksen huomattavasti lähiopetusta työläämmäksi ja kertoi oman jaksamisen olleen koetuksella pidentyneiden työpäivien vuoksi. Tiettyjen opiskelijoiden tavoittaminen sekä Teams-opetukseen paikalle saaminen oli joidenkin mukaan haasteellista ja osalla ryhmäläisistä oli jatkuvia ongelmia vuorokausirytmin ylläpitämisessä. Kaikilla opiskelijoilla ei myöskään ollut tarvittavia opiskeluvälineitä käytössään, sillä tietokoneet olivat usein varattuna etätyötä tekevillä vanhemmilla tai etänä opiskelevilla sisaruksilla, mikä hankaloitti paljon opiskelua.  

“Toisaalta on ollut pelottavaa huomata, että omassa ryhmässä opiskelijoita, joilla ei ole perusasioista mitään käsitystä. Kuinka kujalla olen itse, jos en ole huomannut tätä luokassa, vai onko niin, että luokassa opiskelija on pystynyt peittämään asiaa muita kuuntelemalla”. 

Vastaajien mukaan erityisiä haasteita tuli sellaisten opiskelijoiden kanssa, jotka ovat luku- ja kirjoitustaidottomia ja/tai puhumattomia. Useilla vaativan erityisen tuen opiskelijalla itsenäisen opiskelun taidot ovat niin heikot ja osalla oli vaikeuksia tehtävänantojen ymmärtämisessä sekä kirjallisten tehtävien tekemisessä. Myös toiminnallisten tehtävien teettäminen ja niiden tekemisen valvominen oli joidenkin kohdalla haasteellista. Monet oppilaitokselle kuuluneet asiat jäivät etäopetuksen aikana kotien vastuulle, mikä oli haasteellista, sillä kotien valmiudet ja mahdollisuudet tukea opiskelijaa vaihtelivat paljon. Erityisopetuksessa opiskelijan kohtaaminen ja näkeminen on olennaista, joten toisinaan oli vaikeaa huomata kaikkea mitä lähiopetuksessa huomaisi, kun ei nähnyt opiskelijaa koko ajan. 
 
YHTEENVETO  

“Poikkeusoloissa korostuu myös opettajan saama tuki. Esimiehen rooli on todella tärkeä. Itse koen jääneeni esimiehen tukea paitsi. Joskus näiden viikkojen aikana olisi voinut kaivata vaikka soittoa, jolloin esimies olisi kysynyt, miten voit, mitä kuuluu? Koulutusalan yhteisessä palaverissa ryhmänä kuulumisten kysyminen on yhtä tyhjän kanssa, ei kukaan ala viemään toisten aikaa alkamalla valittaa, miten on yksin ja miten painiskelee oman jaksamisensa kanssa. Tosiasia on, että etätyöpäivät ovat sietämättömän pitkiä, työ- ja vapaa-ajan raja on täysin hämärää höttöä. 

Etäopetusjaksoa on pidetty monella tapaa haastavana, se on laittanut opettajat kohtaamaan omaa opettajuuttaan, pedagogisia ajatuksiaan ja toimintamallejaan täysin uudella tavalla. Opettajille ja opiskelijoille tärkeät arjen kohtaamiset ovat digitalisoituneet tai ne ovat jäävät lähes kokonaan pois. Näin ollen arjen keskustelut ja merkittävä työyhteisön vertaistuki jäävät vähiin. Opiskelijat kaipaavat vastaavasti tätä samaa eli yhteisöllisyyttä ja siitä syntyvää yhteisöllistä tekemistä – tapahtukoon se sitten digimaailmassa.  

Kokonaisuutta katsoessa etäopetus on sujunut yllättävän hyvin. Osalla opettajista on ollut hyvät valmiudet etäopetukseen jo entuudestaan ja ovat jo käyttäneetkin erilaisia viestintävälineitä opetuksessaan. Toisaalta osa on joutunut opettelemaan pakon edessä välineiden ja ohjelmien käyttöä. Toiset ovat olleet tilanteesta hyvinkin stressaantuneita ja osalle tämä ei ole tuonut juurikaan lisää paineita. 

Osa henkilöstöstä olisi kaivannut esimiehen henkilökohtaista yhteydenpitoa mutta isossa organisaatiossa se ei ole kovin helppoa toteuttaa. Tänä aikana korostuu säännöllinen viestintä sekä esimiesten välittävä rooli työyhteisöissä. Kaikesta huolimatta olemme selvinneet tilanteesta varsin hyvin.  

Noora Parkkonen, tiedottaja AEO ry 

Kirsi Tuovinen, varapuheenjohtaja AEO ry 

Petri Hämäläinen, hallituksen jäsen AEO ry