Ihmisten yleinen jaksaminen, työssä jaksaminen ja työn kuormittavuus ovat aiheita, jotka ovat mediassa jatkuvasti esillä. Luemme näistä aiheista kertovia uutisia päivittäin. Ammatillisen koulutuksen osalta esillä ovat tällä hetkellä ainakin oppivelvollisuusuudistus, opiskelijoidemme jaksaminen opinnoissa ja opiskelijoidemme tulevaisuuden työkyvyn riittävyys. Erilaiset koronatilanteen vuoksi toteutettavat opetuksen toteutusmallit haastavat sekä opiskelijoita että meitä työntekijöitä tällä hetkellä toden teolla.

Opiskelijoiden henkinen hyvinvointi oli ensimmäisiä asioita, joista alettiin koronan myötä huolestumaan. Kun poikkeuksellinen tilanne pitkittyi, alettiin hiljalleen huolestumaan myös fyysisen aktiivisuuden merkittävästä vähenemisestä. Huomattiin, että kun opiskelijat eivät liikkuneet päivittäin oppilaitoksessa tai työpaikoilla, päivittäisen aktiivisuuden määrä laski merkittävästi. Pelkästään omassa kodissa liikkuessa askeleita kertyy huomattavasti vähemmän kuin oppilaitoksessa tai työelämässä opiskellessa. Ulkoilu etäopiskelupäivän päätteeksi ei välttämättä yksistään korvaa lähiopiskelupäivien aikana kertyvää kokonaisaktiivisuutta. 

Huolenaiheeksi nousi siis jo viime vuoden puolella opiskelijoiden henkinen hyvinvointi, fyysinen aktiivisuus ja tulevaisuuden työkyky. Sama linja näyttää jatkuvan edelleen, sillä korona haastaa meidän toimintaamme yhä. Koronan myötä on kuitenkin havahduttu pohtimaan entistä enemmän yllä mainittuja tekijöitä. Kokonaisvaltainen hyvinvointi ja toimintakykyisyys työelämässä ovat valtavan isoja aiheita opiskelijoillemme, joiden tulisi jatkaa työelämässä tai työtoiminnassa pitkän uran ajan. Hyvinvointi ja toimintakykyisyys ovat pohjana kaikelle työlle. Ilman niitä ei pääse näyttämään työtaitojaan. Puhutaan kaiken perustasta. Synkimpien skenaarioiden mukaan merkittävä osa opiskelijoidemme toimintakyvyistä voi romahtaa jo työurien aikana, jos liikkumisen määrä pysyy ennallaan tai vähenee entisestään. Toivottavasti näin ei käy. Tätä kehitystä ei pysäytetä vain taukojumppamalla päivittäin, vaan tarvitaan sen lisäksi järjestelmällisesti toteutettavia onnistuneita liikuntatoimenpiteitä. Esimerkiksi liikunnanopettajat ovat ammattilaisia näissä asioissa. 

Tämän ajattelun myötä päästään siihen, että toiminta- ja työkyvyn edistämisen olisi hyvä kuulua tiiviisti ja systemaattisesti jokaisen ammatillisen opiskelijan opintoihin. Kun opiskelija ymmärtää, mistä tulevaisuuden työkyky koostuu, hän on varmasti motivoituneempi pitämään itsestään huolta. Liikunta edistää opiskelijoiden hyvinvointia niin opinnoissa kuin opintojen jälkeenkin. Opinnoissa olisi hyvä kiinnittää huomiota kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, mikä pitää sisällään esimerkiksi opiskelijoiden työergonomian, aktiiviset tauot ja palautumisen sekä fyysisen aktiivisuuden opiskelu- ja työpäivän aikana ja jälkeen. Näihin asioihin voidaan kiinnittää huomiota järjestelmällisellä työllä sekä toimintojen upottamisella päivärutiineihin ja -struktuuriin. Onkin opiskelijan kannalta upeaa, jos liikunnan merkitys kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämisessä on tunnistettu ripottelemalla liikuntaa sekä YTO-sisältöihin että muutenkin integroituina palasina opintoihin. Opiskelijat tarvitsevat laadukasta liikuntakasvatusta, joka tukee hyvinvoinnin tavoitteita ja tapahtuu esimerkiksi tutustumalla erilaisiin liikuntasisältöihin. Itse näen järjestelmällisen liikunnan hyödyntämisen potentiaalin valtavana, ja rakenteellisena, hyvinvointitekona opiskelijoidemme hyväksi!

Kirjoitan tästä aiheesta, sillä olen itse havainnut suuren eron ”staattisemman opetuksen” ja toiminnallisen opetuksen välillä. Työskentelen ammattiopisto Spesiassa, Jyväskylässä, erityisopettajana valmentavassa opetuksessa ja liikuntahankkeiden työntekijänä. Olen liikunnanopettaja, jonka mielenkiinto kiinnittyi jo opintoaikana tukea tarvitsevien oppimisen ja liikkumisen edistämiseen. Tämä sai minut opiskelemaan itseni myös erityisopettajaksi. Erityis- ja liikunnanopettajan näkökulmat yhdistämällä olen tutkaillut opiskelijoiden oppimista, ja päätynyt opettamaan mahdollisimman toiminnallisella otteella. Olen nähnyt konkreettisesti sen, miten liikunta tarjoaa opiskelijoille itsensä ylittämistä, pätevyyden kokemuksia ja yhteisiä onnistumisen kokemuksia. Se on hienoa ja näiden hetkien eteen haluan jatkossakin tehdä töitä!

Olen saanut toteuttaa työpaikassani opetustapaani ja minua on tuettu sen toteuttamisessa, mikä on hieno signaali työnantajalta. Koen, että meillä liikuntaa arvostetaan ammatillisissa opinnoissa, ja toivon tietysti samaa muillekin ammatillisille oppilaitoksille. Loppujen lopuksi ammatillisissa opinnoissa tärkeää on se, että opiskelija oppii ammattiin ja sen toteuttamiseen liittyvät taidot ja etenkin ne taidot, joilla hän pystyy opintojen jälkeenkin kehittämään itseään. Liikunta ja hyvinvointi kuuluvat ehdottomasti tähän pakettiin, sillä opiskelijan on huolehdittava ammattitaitojensa lisäksi omasta hyvinvoinnistaan, jotta voi tehdä työtään!

Niko Leppä
Erityisopettaja, liikunnanopettaja & soveltavan liikunnan kouluttaja