Toukokuussa 2020 tehtiin Oppijan oikeus – opettajan taito -hankkeessa kysely erityisopettajille koronan vaikutuksista heidän työhönsä (Eskola, Mäkinen & Peuna-Korpioja, ks. lisää Erityinen tuki etäopiskelussa – YouTube). Kyselyyn vastasi 123 erityisopetuksen tehtävissä toimivaa erityisopettajaa, joista 59 työskenteli vaativan erityisen tuen oppilaitoksissa ja loput yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa tai muissa oppilaitosmuodoissa. 

Kyselyssä kartoitettiin muiden kysymysten ohella myös vastaajien kokemuksia ja tunteita korona-ajasta. Vastaajia pyydettiin täydentämään lauseet ”Olen ylpeä…”, ”Olen innoissani…”, ”Olen pettynyt…” ja ”Mielestäni onnistuin…”. Vastauksien perusteella rakennettiin luokkia, joista yksi oli opettajien oma työ ja toimijuus. Seuraavassa on lyhyesti tarkasteltu, miten opettajat kuvasivat tunnelmiaan koronan alkuvaiheessa oman työnsä ja toimijuutensa näkökulmasta.

Poikkeustilanne tuotti opettajien työhön uudenlaisen elementin; opiskelijoiden tukemisen muutoksessa. Vastauksissa nousi esiin se, että opiskelijat tarvitsivat tukea uudessa, kaikille yllättävässä tilanteessa, joka eskaloitui nopeasti. Vastaajat kertoivat ensinnäkin itse onnistuneensa muutoksen omaksumisessa ja siihen sopeutumisessa. He kokivat voineensa vaikuttaa opiskelijoiden innostamiseen ja kannustamiseen ”olen pystynyt vaikuttamaan positiivisesti opiskelijoiden kokemaan pelkoon, asennoitumiseen yms. korona-aikana.” Kriisitilanteessa oli mahdollista antaa yksilöllisempää lähiopetusta, kun osa opiskelijoista oli etänä ja vain osa läsnä. Joillekin vastaajille etäopetus oli osoittautunut loistavaksi ohjauksen menetelmäksi. Eräs vastaaja totesi, että ”olen lähentynyt opiskelijoideni kanssa entisestään”. Poikkeustilanteissa korostuu viestinnän merkitys ja opettajat kuvasivatkin yhtenä onnistumiskokemuksena omaa viestintäänsä, jolla oli vaikutusta myös siihen, miten opiskelijat tilanteeseen suhtautuivat. Toisaalta pettyneitä oltiin siihen, ettei osaa opiskelijoista yrityksistä huolimatta tavoitettu eivätkä he siten saaneet ehkä tarvitsemaansa tukea.

Opetusjärjestelyjä jouduttiin tekemään uusiksi ja myös opettajien omat henkilökohtaiset suunnitelmat esim. ulkomaan vaihdosta muuttuivat koronan vuoksi. Koska tilanne muuttui lähiopetuksesta etäopetukseksi varsin nopeasti, useimmissa paikoissa ei ennätetty miettiä, miten opetus toteutetaan verkossa, vaan lähiopetus yritettiin siirtää verkkoon sellaisenaan. Haasteina nähtiinkin opetusmenetelmien kapeus; pettymystä herätti mm. liian yksitoikkoinen opetus, tehtävien liian suuri laajuus ja se, ettei opiskelijoille ”voi tarjota vierailukohteita enkä todellista vuorovaikutusta ruudun takaa”. Opetustavat muuttuivat pikkuhiljaa vastaamaan etäopetuksen tarpeisiin. Etäopetus haastoi erityisopettajien osaamista. Etäopetuksen pedagogiikka, tekniikka, ohjaus ja vuorovaikutus edellyttävät erilaisia ratkaisuja kuin luokkatilanne. Erityisopettajat kuvasivatkin uuden tilanteen toisaalta antaneen mahdollisuuksia hyödyntää omaa luovuutta ja kekseliäisyyttä, mutta toisaalta se uuvutti ja vaati paljon myös opettajien omaa aikaa.

Nämä kyselyn tulokset kuvaavat aikaa, jolloin koronarajoitukset olivat olleet voimassa pari kuukautta. Siinä vaiheessa ei vielä tiedetty koronan vaikuttavan oppilaitosten toimintaan myös lukuvuonna 2021-2022. Olisikin mielenkiintoista kuulla, miten erityisopettajat arvioivat koronan vaikuttaneen erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden oppimiseen ja opiskeluun sekä erityisopettajien työhön kuluvana lukuvuotena. Millainen oli syyslukukausi? Mitä ajatuksia ja tunteita herättää kevätlukukauden tarkastelu? Jos haluat osallistua tämän Erityinen tuki ja korona – ”jatkokertomuksen” kirjoittamiseen, kerro vapaamuotoisesti nyt päättyvästä lukuvuodesta em. teemojen pohjalta ja laita kirjoituksesi osoitteella kaija.peuna-korpioja(at)jamk.fi viimeistään 15.6. mennessä. Viestin lähettämällä annat luvan käyttää kirjoitustasi tutkimustarkoituksiin ja julkaista vastauksista tehdyn anonymisoidun koosteen mm. täällä AEOn nettisivuilla. Kiitos vastauksista jo etukäteen!

Kaija Peuna-Korpioja