Kiira Kyllönen: Rajattomia mahdollisuuksia -opintomatkalla 14.-15.4.2023

Kemi oli minulle uusi paikka, ja ohjelma niin kiinnostava, että halusin päästä mukaan opintomatkalle.

Koska lähtöpaikkani oli Vantaa, alkoi reissuni jo torstaina 13.4. Helsingin rautatieasemalta yöjunaan nousemisella. Muistelin, että edellisen kerran olen matkustanut yöjunassa istumapaikalla reilut parikymmentä vuotta sitten, joten elämyksellisyys alkoi heti. Yö meni hiukan katkonaisesti, mutta Kemissä odotti kiinnostava päivä sekä hotellihuone seuraavana päivänä.

Kemin rautatieasemalla oli hyvä opaskartta kohti keskustaa, ja koska meitä oli kaksi naista samaista karttaa tutkimassa, tuli puheeksi, että mihinköhän toinen on matkalla: No, samaan suuntaan kohtaamispaikalle. Sattuipa mukavasti, porukassa sitten jatkoimme matkaa ja jaoimme yöjunan osin festarihenkisiäkin kokemuksia.

Ensimmäinen kohde oli Lapin ammattikorkeakoulun Kemin tekniikan yksikkö ja sen erilaiset oppimisympäristöt. Osaamispäällikkö Lauri Kantola tutustutti meidät älypajaan ja mm. 3D-tulostukseen ja laboratorioihin. Pääsimme tutustumaan myös yhteen Kemin kampuksen opinto-ohjaajaan Jaana Kauppiin, joka kertoi paikallisista käytänteistä. Juttua olisikin riittänyt hänen kanssaan monestakin aiheesta, mutta jatkoimme kierrosta. Aistihuone, jota käyttävät monet toimijat, taisi ihastuttaa muitakin kuin minua, kun Hanna Grönlund sitä esitteli meille. Aistihuoneita olen nähnyt muuallakin, mutta tämä oli ensimmäinen, jossa pohditaan myös tuoksujen yhdistämistä oppimiskokemuksiin. Hajukristallikoneesta kuulin täällä ensimmäistä kertaa. Pureskelimme lounaalla ammattikorkeakoulussa kuultua ja koettua.

Seuraavaksi matkasimme bussilla Övertorneålle ja kuulimme osallistujien puheenvuoroja erityisestä tuesta useissa oppilaitoksissa. Lisäksi ennätettiin jutustella kaikenlaista muutakin maisemien ihailun ohessa. Bussi pysähtyi Nordin pihalla, jossa kehityspäällikkö Anne Arrelo kertoi, millaista toiminta on kolmen maan opetussuunnitelmien ja useamman kielen kanssa operoivassa koulutuskeskuksessa. Keskusteltavaa riitti, ja oli hienoa, että paikalle olivat ennättäneet myös kaksi opettajaa jakamaan käytännön arjen kokemuksiaan. Näyttöjen vaatimuksista ja suorittamisesta käytii hyvää ja kiinnostavaa keskustelua.

Ylitorniolta matkamme jatkui aurinkoisessa säässä Haaparantaan, missä vierailimme hurmaavassa kahvilassa. Seuraavaksi teimme pienen kävelyn ja kuulimme oppaan vetämän Meri-Lapin esittelykierroksen alun. Opaskierros jatkui bussissa, ja oli erittäin kiva kuulla Outokummun tehtaasta sekä Tornion terästehtaasta. Jälkimmäinen pyrkii olemaan fossiilivapaa jo muutamien vuosien päästä, ensimmäinen käyttää myös runsaasti kierrätettyä metallia.

Ainakin minä olin pienien päiväunien tarpeessa, koska asiaa oli tullut päivän aikana runsain mitoin. Hotellini oli historiallinen Merihovi, ja hyvä siellä oli hetki huilata. Illalliselle lähdimme Kemin Lumilinna -ravintolaan. Sekin oli paikka, mistä olin monesti lukenut. Oli mainiota päästä ihailemaan Perämeren rantaan laskevaa aurinkoa ja jakamaan kokemuksia opintomatkalaisten kanssa siitä, mikä ketäkin oli eniten tänä perjantaina kiinnostanut. Ruoka oli erinomaista ja tunnelma sekä palvelu myös.

Aamulla kello soitti varhain, että ehdin nauttia juoksulenkistä Kemin rannoilla ja herkullisesta aamupalasta Merihovin valkoisten pöytäliinojen salissa. Kiinnitin huomiota, että Merihovi tarjosi aamiaisellaan kylmäsavulohta, mikä on kaikista muista vuoden 2020 jälkeen käyttämistäni hotellien aamiaispöydistä jäänyt pois. Ehdoton plussa siis, ja kyllä oli kaurapuurokin haudutettu herkulliseksi.

Me opintomatkalaiset tapasimme toisemme työllisyyden yhteispalvelu Pointissa keskustassa, mikä onkin todellinen monitoimikeskus. Niin asiakkaan kuin henkilökunnankin kannalta on hienoa, että saman katon alta löytyy useita palveluja. Pointissa kuulimme ensin Ammattiopisto Lappian Susanna Kourin ja Ellinoora Köpmanin esityksen robottiavusteisen kielen oppimisen lukuisista mahdollisuuksista. Keskustelua riitti niin tästä kuin seuraavienkin esiintyjien aiheista. Maija Saarenpää kertoi työllisyyden yhteispalvelu Pointin kokonaisuudesta ja Lappian Merja Liuski taas verkostotyön mahdollisuuksista. Kokonaisuuden kruunasi JAMKin vaihto-opiskelija Eliška Šlechtován esitys siitä, millaista on ammatillinen koulutus hänen kotimaassaan Tšekissä.

Osa porukastamme suuntasi kotimatkalle, kun opintomatkan virallinen osuus oli nyt päätöksessään. Osa meistä lähti vielä syömään yhdessä Puistopaviljonkiin, jonka sisältä löytyi myös pizzeria San Milano. Suuresta ja maukkaasta pitsasta riittikin evästä myös junaan. Puistopaviljonkikin oli nähtävyys itsessään, seinältä löytyi historiallisia valokuvia sekä tarinoita rakennuksen alkuajoilta ja legendaarisen Juice Leskisenkin kuva. Häneen olimme konepajaympäristössä edellispäivänä viitanneetkin, kun mieleen tuli Juicen kappale Valssaaja konepajalla.

Koska reissussa oltiin ja junan lähtöön oli vielä aikaa, oli meistä muutamalla kiinnostusta tutustua paikallisiin putiikkeihin. Eräs niistä myi kierrätysvaatteita ja kuinka ollakaan, minulle löytyi kellohelmainen mekko kotiin vietäväksi sekä mekkoon sopivat paikallisen tekijän kierrätysnahasta valmistamat korvakorut. Juna-aseman Cafe Hertta tarjosi valinnanvaikeutta kakkuvitriinillään, ja tunnelma siellä oli lauantai-iltapäivänä tiivis, mutta lomalaiselle oikein sopiva. Kahvila kuitenkin sulkeutui, ja hyvä niin, sillä muutoin olisi jäänyt tekemättä pieni kurkistus asemarakennuksessa olevaan putiikkiin, Boutique DC:hen. Oven takaa avautui kuin satumainen keidas, missä omistajatar Marjo toivotti tervetulleeksi ja tarjosi virvoketta. Kyllähän siinä niin kävi, että minä ja eräs ihastuttava Imelda Marcos -lempinimen saanut matkatoverini päädyimme tekemään vielä ostoksia – mutta ehdimme sentään paluujunaan!

Kotona tuntui, että asioita, maisemia ja uusia ideoita oli tältä matkalta tullut viikon edestä. Voin lämpimästi suositella: osallistukaa rohkeasti. Saa tavata uusia ihmisiä, löytää ennenkokemattomia paikkoja, latautua työtä ja opiskelijoita varten sekä viedä uusia ideoita mukanaan arkeen. Kyseessä oli ensimmäinen, muttei taatusti viimeinen AEO-reissuni. Ihan rajattoman hyvä mieli jäi, lämmin kiitos järjestäjille sekä muille osallistujille!